Liedon Novidassa lähihoitajaksi opiskeleva Jenni Rantio voitti kultaa hyvinvointiteknologian alalla ammattitaidon suomenmestaruuskilpailussa, Taitaja 2023:ssa. Hienon menestyksen täydensi kurssikaveri Terhi Tammi nappaamalla saman alan pronssia. Kolmannen mitalin Novidaan ja Lietoon toi sähköasennuksen pronssia saavuttanut Nuutti Kojo.
– Voiton jälkeen olo oli kyllä ihan uskomaton, enkä oikein vieläkään käsitä sitä, että voitin. Kokemus oli huikea, mutta samalla raskas, ja kiva oli palata kotiin. Tämä oli mahtava lopetus opiskelulle, kuvailee Suomen parhaana palkittu Jenni Rantio kisakokemustaan.
Toukokuun puolivälin paikkeilla Espoossa järjestetty Taitaja 2023 on ammattitaidon SM-kilpailu, jossa kilpaillaan ammattiosaamisesta huipputasolla perustutkintoihin perustuvissa lajeissa. Novidasta mukana oli kaikkiaan kahdeksan opiskelijaa, joilta nähtiin huippusuorituksia. Taitaja-kilpailu tuo ansaittua arvostusta ammattiosaamiselle. Kilpailun voittajat palkittiin mitaleilla ja rahapalkinnolla.
Kolme päivää kestänyt suurtapahtuma piti sisällään:
- 50 lajia ja näytöslajia,
- 378 kilpailijaa ja 20 kansainvälistä kilpailijaa,
- 400 yritys- ja organisaatiokumppania,
- 1700 opiskelijaa mukana järjestelyissä ja
- 85 000 tapahtumavierasta.
Finaalin tiivistä tunnelmaa
Hyvinvointiteknologian kilpailussa lähihoitajaopiskelijoilta vaaditaan monipuolista erityisosaamista. Kun tehtäviä on kaikkiaan seitsemän, on osattava tarttua uuteen aiheeseen nopeasti. Kirjallisissa tehtävissä piti tänä vuonna pohtia hyvinvointiteknologian eettisiä näkökulmia sekä kestävän kehityksen toteutumista.
Käytännön tehtävissä pyydettiin kotikäynnin etäohjausta ikääntyneelle asiakkaalle sekä selvitettiin hoitajien lihaskuormitusta tukevan exoskeleton-tukirangan käytön osaamista. Viimeisenä tehtävänä oli pakohuonepeli, joka sisälsi erilaisia hyvinvointiteknologian välineitä. Siinä tuli kaikille kiire, eikä kukaan finalisteista päässyt peliä läpi.
– Kaksi vaikeinta tehtävää olivat aivojen kuormittuvuuden EEG-tutkimus, jossa kuormitukseen käytettiin N-back-muistipeliä sekä mielenterveyskuntoutujalle suunniteltava VR-laseja hyödyntävä kuntoutushetki. Ratkomiseen tarvittiin mielestäni kokonaisvaltaista yrittämistä ja tehtävien ajattelemista kokonaisuutena, eikä niinkään takertumista pieniin seikkoihin, joita en kaikkia olisi edes osannut. Asia ja kohta kerrallaan mentiin eteenpäin, vaikka välillä tuntui todella haastavalta, kertoo Jenni Rantio kilpailun etenemisestä.
– Tehtävien vaikeusaste näkyi siinä, että tehtävää ei kerrottu kokonaan etukäteen, vaan se selvisi täysin vasta ratkaisemisen aikana. Oli myös vaikea tietää, mitä tuomarit arvioivat. Esimerkiksi exoskeleton-tehtävässä oletuksenani oli, että arvioidaan ergonomiaa, mutta siinä arvioitiin myös materiaaleihin perehtymistä. Parasta olikin lähteä katsomaan kaikkia tehtäviä avoimin mielin, ja sitten suorittaa ne parhaansa mukaan, pohtii pronssimitalin saavuttanut Terhi Tammi.
– Pronssi yllätti, sillä en ajatellut, että mitaleille pääsisin. Sitten kun vielä selvisi, kuinka tasainen kärki oli, ja että olin tehnyt pari helppoa virhettä, niin olen tosi tyytyväinen tulokseen, hän jatkaa.
Lisää painetta kilpailuun toi tuomarien kokoaikainen tarkkailu sekä kymmenien tuhansien katsojien läsnäolo. Tammen mielestä olo oli välillä kuin eläintarhassa, mutta kilpailutilanteessa pystyi kyllä keskittymään suoritukseen. Samaa miettii Rantio:
– Tehtävien suunnitteluun ja suorittamiseen piti keskittyä tosissaan, joten välillä tuomarien läsnäolo jopa unohtui. Itsearvioinnit olivat haastavia, mutta tärkeä osa kilpailua.
Hienon menestyksen takana valmentajana toimi sosiaali- ja terveysalan opettaja Anne-Mari Seppälä, joka sai kilpailun jälkeen opiskelijoilta lämpimät kiitokset.
Sähköasennuksia ratkomassa
Sähköasennuksessa käytiin tiukka taisto vaativia tehtävänantoja ja kelloa vastaan.
– Tehtävät olivat laajoja ja haastavia, mutta niissä ei ollut varsinaisesti mitään uutta ja osasin ne kyllä hyvin. Pientä lisähaastetta toi se, että tehtäviin tehtiin muutoksia kesken kilpailun järjestelyiden takia, kertoo sähköasennuksen pronssia voittanut Nuutti Kojo.
Järjestelyissä oli hänen mukaansa vähän toivomisen varaa. Kilpailutilanteessa suurin osa kalusteista puuttui, ja ne piti pyytää erikseen tuomarilta, mihin hukkaantui aikaa.
– Oma suoritus ei jännittänyt, vaikka katsojia olikin paljon. Kuulosuojaimet päässä en edes muistanut koko yleisöä, sanoo työnsä keskittyneesti ja taitavasti tehnyt Kojo.
Onnistumisen taustalla vaikuttivat valmentajaopettajat Jarno Hellsten ja Mika Kortelainen.
Onnea kaikille osallistuneille opiskelijoille ja valmentajille!